Eipä onnistunut viime torstainen risteily, koska olin jättänyt huomiotta Viking Linen jättäneen heinäkuun tarjouksen ulkopuolelle. Onneksi tuo ei valtavasti menoa haitannut, ruokaa sai Foijastakin ja se vasta hyvää olikin. Peikkotytön seura oli rakastatettavaa maininnan arvoisella tavalla.

Olen taas keskellä kolmen yön työputkea ja kuten aina se pistää mietteliääksi.

casanovasi  on Auroriopistossa pelaamassa ja minä päätin kompata tilannetta lukemalla Harry Potterin ihmeellistä elämää käsittelevän sarjan ensimmäistä kertaa läpi. Neidiltä löytyivät ainoastaan suomenkieliset käännökset mikä ei kyllä onneksi kauhean paljoa haittaa. Käännösnimet saavat joskus kirskuttelemaan hampaita kun en voi aina muistaa kyseessä olevan lasten kirjallisuus etenkin alkupään kirjoissa. Tähän mennessä olen ollut kuitenkin tyytyväinen ja nauranut ääneenkin pari kertaa. Teksti on menevää ja osa Rowlingin näkemyksistä yliluonnollisten asioiden suhteen ovat tuoneet uusia tuulahduksia omaankin mielikuvitukseen.

Minulla on ollut monen vuoden ajan ollut syvä epäluulo ja vastenmielisyys Pottereita kohtaan syistä, jotka ovat menettäneet merkityksensä jo aivan liian monta vuotta sitten verrattuna siihen kuinka kauan olen inhoa ylläpitänyt. Nihkeys tuntuu jokaisen kääntämäni sivun kohdalla, etenkin jos edellisellä oli erityisen hyvää tekstiä. Se tekee kevyenkin tekstin lukemisesta raskasta ja tuo silti samalla koko lukemiselle lähes A Song of Ice and Fire-sarjan luonnostaan tuomien ajatusten kaltaista syvyyttä. Yhtäläisyys lienee yksi tärkeimpiä syitä sille, että jatkoin lukemista ensimmäisen kirjan jälkeen.

Pidän itseäni avoimena ja ymmärtäväisenä ihmisenä ja silti en pysty ymmärtämään omaa jännitystäni ja vastahakoisuuttani Pottereista pitämiselle, joka etenkin tällä hetkellä kaikessa väistämättömyydessään saa minut lähes kiukuttelemaan. Toivon olevani jälleen kerran olevani oppimassa itsestäni sanattomalla ja käsitteettömällä tavalla jotain, luopumalla paradoksisaalisella turhautumisella tunteista ja mielleyhtymistä jotka pidättelevät minua olemasta se mitä minun täytyy olla. Per aspera ad astra, jälleen kerran.

En edelleenkään pidä ylivertaisesta kirjasarjan palvonnasta ja ylistämisestä, mutta se toki pätee kaikkiin muihinkin ihmisten ylivertaistamiin kulttuuri- ja viihdeteoksiin.

Wheels within Wheels, Coils within Coils.

Namu.

From steel I made the master's sword
Cleaving stone, cliff, a mountain
From darkness I stepped
Onto the path of stars

Kolmas viikko alkamassa vakituista listaa tehden osastolla ja se onkin määrittänyt koko muuta kesätoimintaa.

Juhannus, ystävän häät ja Turun Keskiaikaiset Markkinat ovat menneet töiden teon lomassa, varsinaisten loma- ja vapaapäivien ulkopuolella. Vaikka palkkapussi onkin mahtava asia, päätin ottaa Ropeconin kohdalla tuntuvan löyhennyksen vain päästäkseni paikalle. Viikonloppuöiden eteenpäin diilaamisessa ei pitäisi olla minkäänlaista ongelmaa, etenkin kun tänään jäin tuplavuoroon. Koputan tosin asian suhteen puuta vielä muutaman kerran.

Olen ehtinyt näkemään monia harvemmin tavattuja tuttuja kesäkuun aikana, mikä pistää aina hymyn suupieliin. Minua on kutsuttu ja minä olen vastannut, vaikka toki aina ei ole onnistunut päästä paikalle. Ryntäily on toki kuluttanut omaa energiaa suhteellisen paljon ja ajoittain tuntuukin ettei jaksa venyttäytyä yhtään enempää tavoittuville kuin jo on. Se ei toki riitä omalletunnolleni, mikä taas kertoo kaiken olevan juuri niin kuin pitää.

Kohta on lähes 13 tuntia töitä takana ja huomisen aamuvuoron jälkeen voikin sitten taas keskittyä olennaisiin asioihin. Karvaturreja ( kissoja ja ihmissusia ) ja risteilyä parhaimmassa seurassa lomapäivänä on ainakin luvassa.

Wheels within Wheels, Coils within Coils.

Namu.

Jaya.

And I strong for you.

Lapsi joka usein hymyilee
mielestämme on suloinen
vaan jos nauraa vanhalla iällä
niin on vajaa-älyinen

Harmaan ja sateisen päivän hiljainen aamu on harvinaisen hyvää aikaa hävittää paniikki, epätoivo ja turhautuminen tiskaamiseen ja muuhun olennaiseen ( esmes. Night Fort, the Night King, Mad Axe, Rat Cook, seventy-nine sentinels and the thing in the night. Brrr, ihanat väreet kulkevat selkäpiitäni pitkin. ). Lopulta huomaa aina olevansa paljon vankemmalla pohjalla kuin edellisenä iltana hepuloidessaan turhuuksista.

Kesätyöpaikassa olen ollut kuusi yötä ja yhden sunnuntain. Ensi viikkoa seuraavalla minun pitäisi aloittaa siellä listavuorojen tekeminen. Pidän osastosta ja työntekijöistä, joten jaksaminen sillä saralla riittää elokuuhun. Saa nähdä mitä harjoittelu samassa paikassa työnteon jälkeen tuo tullessaan.

Rangaistussiirtola ja peräti neljän päivän Nochtardes ovat takana ja olen jopa sen verran tyytyväinen molempiin ettei debriefien vääntäminen ole toistaiseksi tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä. Huomenna ne eteenpäin ja katselemaan viikonlopun ropesaldoa sekä kissan vahdintaa.

Ympärillä on taas ollut kuohuntaa, mutta omat asiat ovat toistaiseksi pysyneet ihanan tasaisina eilisiltaista murehdintaa lukuun ottamatta. Pelinjohdollinen itsetuntoni päätti jostain syystä mennä hyvän session jälkeen muutamalla pykälällä alaspäin, mutta onneksi oli joku jolle puhua asioista ja kuunnella hänen omia ajatuksiaan. Minulle tuli seesteinen olo kun mietin niitä tässä kirjoittaessani.

Namu.

Kuka on in ja ketkä on out
Ketä on pakko nuolla
Kuka on vielä uskottava?
Kenellä on päässä pissaa?

Ehdin olemaan neljä päivää sisätautiharjoittelussa, sen jälkeen Nochtardesin edellisessä osassa alkanut tauti meni sietämättömäksi. Kahdeksan poissaolopäivän jälkeen harjoitin viihdyntää ystäväni neljännesvuosisataa mökillä juhlien ja kaaduin - huhut painimisesta ovat tarkoituksen vaan eivät toteutuksen kannalta totta - Fröbelin Palikoiden lyhyellä oppimäärällä suoraan päin kiveä. Pää ja olkapää ottivat  kunnon osumaa, peppu ja polvet kolottivat jälkeenpäin hieman mutta varpaat olivat tapaturmaan osallisten bootsien sisällä kuin herran kukkarossa. Kiitän Sadettaa kyydistä terveydenhuollon huomaan ja takaisin seuraavana päivänä.

Sovin suosiolla harjoittelun keskeyttämisestä kun tajusin 64n korvaustunnin saavan seurakseen turhan monta kaveria. Pari päivää sen jälkeen oli aika saamaton ja laiska olo.

Vappu tasoitti huonoa fiilistä helppoudellaan ja vähällä rahalla pärjääminen sai minut jotenkin tyytyväisemmäksi itseeni. X-Men Origins: Wolverine oli suhteellisen halvoilla ratkaisulla varustettu elokuva, joka onnistui silti viihdyttämään. Tällä viikolla tuli nähtyä niin The Boat that Rocked kuin Star Trek ja outoa kyllä, molemmat ylittivät odotukseni monenkertaisesti. Tänään istuessani kesätyöpaikassani ensimmäistä keikkavuoroa huomasin ihan puhtaasti luovien ajatusten määrästä olleeni katsomassa hyvin toimineita elokuvia. Ja kädestäni sen, ettei nahkahousuissa henkseleitä paukutellen Fortessa tanssiminen ole välttämättä se paras juttu kaksi viikkoa käden hajoamisesta.

Pohjoisen Taivaan Alla sattuu ja tapahtuu edelleen, mistä olen hieman ylpeäkin. Pelaajien kanssa on hauskaa eivätkä omien suunnitelmieni mönkään menemiset heidän tekemisiensä tähden ärsytä enää ollenkaan. Tulevaisuudessa on mahdollinen iso kompastuskivi toisen "virallisen" porukan perustamisesta kyseiseen kampanjaan, ideoita minulla olisi ainakin. Tämä vain vaatisi kenties alkuperäisen porukan hajottamista joten koitan laskea vaikutukset mahdollisimman hyvin ennen sen toteuttamista.

Tällaisia pohtiessa menee monikin ilta rakkaan peikkotyttöni luona. Talk is cheap, words are very unnecessary, conversation is neither yet composed of both.

I do feel it too.
Let us dance always.

Wheels within Wheels, Coils within Coils.

Namu.

To a whirling mass of waters
the mountains of high
his desire he spoke out
to claim his due
a shadow moved in Louhi's mirror
the fairest maid of them all
restless mind found her to his liking
but the queen wanted more

P.S. Hear Me Roar.
P.P.S. Gold will be shat.

Kolme viikonloppua eläytymistä putkeen, kolme viikonloppua hyvää seuraa. Taivaan Saaria seurasi Nochtardesin kolmas osa, joka toistaiseksi jäi minun osaltani pariin mieltä nakertavaan paljastukseen ja sietämättömään odottamisen tunteeseen. Nochtardesia puolestaan seurasi StarExodus, joka aiheutti päänsärkyä ja masentelua hahmossa. Onneksi molempia ovat seuranneet mielettömän hyvät afterit, joissa on ollut juuri oikeat ihmiset. Se on kumma kuinka pieni ja väkivaltaiseksi välillä äityvä yskä vie voimia eläytymisestäkin - ei kuitenkaan yhtään kummaa kuin se, että Forssan Subwaysta saa lafkan parasta palvelua tähän mennessä käydyistä liikkeistä.

Koulun osalta asiat näyttävät nekin menevän taas omalla painollaan eteenpäin. Aloitin tänään sisätautiosastolla työharjoittelun ja se viekin kouluvvuoden päätökseen. Korviini on kantautunut nurinaa siitä, että minut yleensä päästettiin kyseiseen harjoitteluun, mutta niin kauan kun asiasta ei tulla minulle suoraan sanomaan en ota kantaa - kaaosta on ympärillä aivan tarpeeksi muutenkin.

En tiedä mikä ihmisiin menee aina välillä - kaikki tuntuvat masentuvan, sekoavan ja luovuttavan aina samalla hetkellä. Kärjistetään tapahtumia ja annetaan niiden syödä sisältä. Omaa vikaa nähdään harvoin ja silloinkin väärässä paikassa. Liian monta kertaa tämän itse läpikäyneenä en voi kuin huokailla ja puistella päätäni. Äitini käyttämä tuskainen "Voi voi" pääsee huuliltani lähes joka päivä kun tajuan miten vähän asioille voikaan tehdä kun ne eivät ole omia; useimmiten ei mitään. 

Onneksi Elämän joki puskee armottomasti eteenpäin ja näyttää kaikille tasaisuuden ja keskinkertaisuuden pysäyttämättömän mahdin. Omalta osaltani koitan pysyä kyydissä ja olen erittäin tyytyväinen voidessani tehdä sen tällä hetkellä tässä hiljaisessa huoneessa, jota kissanpennun ajoittaiset pyrähdykset puhuvat pienten ilojen puolesta.

Wheels Within Wheels, Coils Within Coils.

Namu.

Vietin juuri viikonlopun aivan mahtavassa larpissa logistiikkanakkina ja pelaajana. Taivaan Saaret III: Sahtimuorin Tupa onnistui jotenkin saamaan minut pelaamaan taas vanhaa äijää, tällä kertaa 76-vuotiasta peikon ja ahman jälkeläistä. Kuolemaan menevän vanhan elämäntapasoturin ja -metsästäjän rooli oli mahtava. Olin tavattoman väsynyt koko ajan, mutta onnellinen loppujen lopuksi. Miinuspuolina se, että kuvassakin esiintyvät kulmakarvat jäivät Helsinkiin ja jouduin pärjäämään ilman.

En ole vieläkään selvinnyt kotiin tai kouluun. Edellisessä tuli käytyä torstaina, toiseen pitäisi kaiketi mennä visiteeraamaan parin paperin kanssa, että tietävät minun olevan edelleen kiinnostunut alasta. Nenäkäs osa minusta haluaisi sanoa, ettei kyseisellä koululla ole kyllä mitään tekemistä sen kiinnostuksen kanssa. Tänään lopettamiselta ystävien pelastamalla kissalla on huomattavasti enemmän.

Painoin äsken nenäni sen kuonoa vasten ja se vain jatkoi nukkumistaan, nuolaisi vähäsen läsnäoloni tiedostamisen merkiksi. Churr-wha, etten paremmin ilmaisisi. By the love of a watua does the wind know where it rides.

Namu.

Wheels within Wheels, Coils within Coils.

I have known the arcane lore
on strange roads such visions met
that I have no fear nor concern
for hatred and obstacles of this world

Koulussa on tullut käytyä varsin vähän viimeisinä viikkoina graavin motivaation deprivoitumisen johdosta. Olen toki aina ollut kehno istumaan opinahjoissa kun siltä ei tunnu, mutta tämänkeväinen väsymys nykyisessä käymiseen on peräti huolestuttavaa. Minua hävettää olla oman elämisen ja mahdollisten ryhmätöiden kanssa yhtä hyödyllinen kuin persreikä olkapäässä. Onneksi häpeä pakottaa toimintaan ja saan käärittyä muutaman nopan tältäkin keväältä.

Edellisen lauantain pippalot olivat hauskat ja näin paljon ihmisiä, loppuilta tosin koki muutaman notkahduksen humalatilan syvyyden vuoksi. So I dub myself Emotico, the Emotional Man. Sainpahan senkin kruunun vaihteeksi tähän osoitteeseen. Bonuspuolella: muistan kaiken ja ojasta noustiin jo illan aikana.

Viime viikonloppu meni Uudellamaalla juostessa, Järvenpää kun venytti alueen PK-seutua laajemmaksi. Perheen seurassa meni suurin osa yhtäjaksoisesta ajasta, sisko tartutti minuun jonkun South Parkin tarjoaman J-Lo imitaation. Taco taco ja niin pois päin. kommelluksia tuli nähtyä kahvin merkeissä, muutaman muun luona käytyä kämppää ja näitä toteamassa. Good times all. Parin viikon päästä menen uudestaan ja painotan vanhaa ropeporukkaa näkemisen kannalta.

Olen taas vaihteeksi kotona, kun johdatin roolipelissä ihmissusia syvälle henkimaailman saloihin koko illan ja ajattelin huomenna mennä käymään koulussakin. On hienoa huomata jaksavansa liiankin tutun itsemadallutuksen keskellä olevansa astetta hyvätuulisempi vain sen takia, että saa viettää aikaa seurassa joka vastaa kaikkeen minkä sen suuntaan lähettää. Hyvää saa tosiaan sitä antamalla.

Ai niin, annoin yhden tyypin tatuoida yhden tietyn lohikäärmeen vasempaan olkapäähäni viime keskiviikkona.

Namu.

Kuukauden sisällä on tullut lähinnä ropetettua ja käytyä koulussa, jälkimmäistä alhaisella motivaatiolla. Onneksi seura vetää useimpina päivinä paikalle.

Osallistuin Nochtardes-kaupunkipelikampanjan toiseen osaan kuun puolivälissä ja olin positiivisesti yllättynyt, vaikka kokemukset syksyltä Seitsemästä olivatkin laajemman alueen kattavan eläytymisen kannalla hyviä. Kaupunkipelit vaativat tavallista enemmän panostamisesta pelaajien suunnalta, mutta ainakin minulle ne ovat olleet sen arvoisia. Ensi kuussa uudestaan ja osaan vain arvailla kuinka pahaan kuseen hahmoni joutuu.

Ihan omana itsenäni olen ollut juhlimassa joitakin kertoja hyvässä seurassa, jopa niin ahkeraan että löin vetoa vähemmästä alkoholin nauttimisesta - Nochtassa sekin tosin tuli hävittyä. En näe juomista alkoholisoitumisen kannalta ongelmana, lähinnä vain kaloreiden kerääntymisen takia. That stuff really packs some serious punch in several ways.

Ehdottomat  kohokohdat kuukaudesta olivat lauantaiset perheen ( vanhemmat, sisko ja tämän avopuoliso ) vierailu edellisenä viikonloppuna ja hyvin rakkaan ystävän häät viimeisimpänä. Aika riensi molempina päivinä nopeaan ja minulla oli äärimmäisen hauskaa, uskon muillakin olleen kaikesta päätellen. Perheen käydessä tosin edelleen hieman hävettää kämpän päästäminen niin pahaan kuntoon, että äiti aktivoi meidät siivoamaan. Onpahan sekin sitten ylläpidettävänä. Hämeenlinnassa vietetyt häät saivat minut jopa puhumaan julkisesti ja lyhyesti, mitä tietyllä tavalla ihmettelen edelleen. Tiesin mitä halusin sanoa ja sanoin sen, sain aplodit ja liikutusta palkinnoksi. Perhe ja ystävät sekä luonnollisesti hyvät välit molempiin ovat elämän suola.

Roolipelirintamalla on tullut hyvää palautetta pelinjohtamisesta ja se tuottaa tiettyjä paineita ylittää itsensä, mikä saa ajoittain miettimään turhaan asioiden hoputtamista ja liian monen asian pakkaamista yhden pelikerran pakettiin. Hyvät pelaajat korvaavat onneksi omia pieniä kömmähdyksiä ja osaavat pitää hauskaa ilman jatkuvaa patistamista, mikä palvelee juuri sitä mitä haen takaa pelinjohtajan asemassa - pelaajien ehdoilla menevää tarinaa, johon minä lähinnä tuotan ratkaistavia ongelmia ja sivukäänteitä. Välillä tahtoo usko loppua oman jaksamiseni suhteen, mutta onneksi rakas muusani jaksaa antaa voimaa aina oikealla hetkellä.

Tämä viikko taitaa mennä valmistautuessa lauantain bakkanaaleihin. Mahtavaa, että ihmiset ikääntyvät ja pitävät hyviä kemuja.

Namu.

Lopuksi maailman paras barbaarimetelöinti, jolla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.


Linkki "lyriikoihin", kakkoskappale.

Ulkona paukkuu vielä pirteä pakkanen, mutta minulla on varsin leppoisan lämmin olla.

Tammikuu on ajanut monta asiaa aivan itsestään niille urilleen, mikä on monessa mielessä saanut minut haluamaan selkeää muutosta elämääni. Ei mitään suurta, mutta olennaista. Viimeiset viisi vuotta olen tapellut aivan liian montaa asiaa vastaan, näivettänyt ja sulkenut itseäni. Peilistä on tuijottanut peikko, jota on vaikeaa välillä tunnistaa itsekseni. Onneksi se peikkokin viimeinkin ymmärtää ettei voi vain jatkaa itsessään vellomista. Se on kummallista, mitä lyömällä vihoissaan seinään ja saamalla suudelman kaulalle tajuaa: ellei sano ääneen jotain asiaa selkeästi ja suorasti, ei sitä kukaan ymmärrä.

Pestem fugat haereticam, etten paremmin sanoisi. Ja niin tapahtukoon, hyvällä tai enemmän hyvällä.

Koulussa on mennyt mukavan tasaisesti niin ihmisten kuin tehtävien kanssa, joten on jäänyt aikaa vapaa-ajalle ja näille aivoituksille entistä enemmän. Diabetesta käsitelleen sosiodraaman jälkeen päätin tehdä jotain tälle tynnyrille, joka täyttää tällä hetkellä mahani paikan. Kaksi ehkä tärkeintä ihmistä elämässäni tällä hetkellä on aiheesta huomauttanut lähiaikoina ja mittari tosiaan näyttää taas lähemmäs sataa kiloa. Ruokavaliota pienemmillä annoskoilla ja paljon kävelyä näin aluksi käytän lääkkeenä, uimista ja salia pohtiessa. Ensimmäinen päivä on jo takana ja iso määrä edessä.

Roolipelirintamalla menee kovaa, lähes kaaottisesti. Yksi larppi järjestymässä ( Älä Mene Metsään ) ja ( ainakin ) kaksi pöytäpeliä vedettävänä. Osallistumispuolella on toistaiseksi kolme oman panostuksen kannalta suht suuritöistä larppia ( Nochtardes, Taivaan Saaret ja Rangaistussiirtola ) sekä random ropetusta niin pöydän kuin netin ääressä. Mikäli tilanne lipuu kaaokseen, minun pitää venyä neroksi asti että kerrankin voin olla ylpeä itsestäni päästyäni selvemmille vesille ilman hannaamista.

Hyvää mieltä tukee se, että Viidakkorumpu on selkeästi seuraillut mun tekemisiä. Rehellisyytensä takia eivät kärsi karmeaa kohtaloa.



Huomenna ajan rintakarvat miestisseistäni etteivät EKG-läpät revi niitä irrotessaan tai käristä niitä kun laitteeseen tulee joku sähkövika. Kevättä on selkeästi ilmassa, että sydämessä.

Aarne kun on housuton
se hieman hämmentävää on
ei Aarne silti pahojansa tee

P.S. Wuffepelaajat, älkää ikinä viekö hahmojanne tropiikkiin. Teitä on varoitettu.

6Joulu ja uusi vuosi menivät, ensimmäinen hieman yli viikkona pääkaupunkiseudulla ja toinen tasan viikkona Laitilassa.

Joulun aikaan oli viikko käytettävissä ja näin paljon läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, vaikkakaan en tarpeeksi. Aikaa ei vain ikinä ole tarpeeksi kaikille - etenkään niille joita oikeasti haluaisi nähdä. Yhdet hienot bileet, yksi suunnatonta stressiä aiheuttanut pukkikeikka ja yksi auto jonka ratissa purin kahdessa edellisestä syntyneet turhat ajatukset. Hyvä joulu, kaiken kaikkiaan. felis_lynx saakoon kiitoksen seurasta ja kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen tuttu joka osallistui kummivanhempieni Tapaninpäivän Perinteisille. I dare ya all, it's worth the try.

Uusi vuosi meni hyvin pitkälti tulen ruokkimisen merkeissä Laitilassa. Väkeä oli varsinkin aattona paljon ja sain pari selkeyden että tarkoitukseni paljastumisen hetkeä. Vasen käsi tosin kärsi viikosta paljussa jonkun häiriintyneen ihottuman muodossa. Kiitokset joka tapauksessa osallistuneille.

Kotona viikon maattuani ovat lähinnä erinäiset roolipelit mielessä. Sängyllä makaa avonainen Vodacce 7th Sea-ropeen, pitkin kämppää on levittynyt avonaisia World of Darkness-teoksia ihmissusiin liittyen ja mielessä pyörivät CyberpPunkin asenne väriä vaihtavine hiuksineen ja vähintään 12-millisine käsiaseineen. Saa nähdä miten ne asettuvat koulun viimein alkaessa ensi viikolla kunnolla. Tänään näin jo ensimmäisen koulukaverin irkkupubissa ja sain huonoja uutisia.

Uusi vuosi ja toiveet paremmasta minästä ovat pinnasta. Lihakset haluavat toimintaa joka saralla, samoin "Olipa kerrän... Elämä"-sarjan aktivoima hypotalamus. Okinawalainen karate ja laulutunnit ovat käyneet mielessä. Katsotaan.

Ette muuten usko kuinka hienoa on tajuta noin kolmen promillen humalassa ettei hengitystä voi noin vain pysäyttää tahdonvoimalla.

Namu.



Come take him by his lilly-white hands
Come take him by his feet
And throw him in this deep deep well
Which is more than one hundred feet

And the wind did howl and the wind did blow
La la la la la
La la la la lee
A little bird lit down on Henry Lee

Lie there, lie there, little Henry Lee
Till the flesh drops from your bones
For the girl you have in that merry green land
Can wait forever for you to come home

And the wind did howl and the wind did moan
La la la la la
La la la la lee
A little bird lit down on Henry Lee